Norsu posliinikaupassa

Siinäpä se tyhjentävästi. Tällaiseksi tunsin oloni keskiviikkona. Vääpelin kanssa ollaan aloitettu tottelevaisuuskurssilla käyminen. Ensimmäinen tapaaminen oli keskiviikkona. Normaalisti kurssille otetaan kuusi koiraa, mutta tällä kertaa meitä oli vain kolme. Ne kaksi muuta koiraa olivat pienten seurakoirarotujen edustajia. Rotuja en nyt jaksa alkaa kaivamaan, kun ei näin heti tule mieleen.

Mutta siitä norsusta. Onhan siinä nyt eroa, kun kaksi osanottajaa ovat pieniä ja sieviä. Ja jo perusluonteeltaan hakevat kontaktia ihmiseen. Ja sitten meidän hyvin pieni ja sievä itsenäinen höyrypää, joka osaa hyvänä päivänä keskittyä kaksi minuuttia.

Vääpeli kun nyt on niin pieni. Kotona mitattu säkäkorkeus herralla on 67 cm, kun rotumääritelmä antaa uroksen korkeudeksi 53-60 cm. Mutta niinpä kuuluu veljensäkin olevan ylikorkea. Tottelevaisuuskurssin vetäjän mukaan Vääpeli muistuttaa enemmänkin Alaskanmalamuuttia.

Ennen kurssia käytiin Vääpelin kanssa ohjeiden mukaan lenkillä. Lenkki sujui normaalia hitaammin ja oli hieman lyhyempikin kuin normaalisti, koska Vääpelistä tuntui olevan veto pois. Ja pyörällä kun lenkkeillään, niin lenkki menee täysin Vääpelin ehdoilla.

Kurssipaikalla Vääpeli käyttäytyi kuin ei olisi koskaan lenkillä käynytkään. Tosin käyttäytymiseen vaikutti varmasti myös se, että tilanne oli Vääpelille täysin uusi. Vääpeli  kuin ei ole tottunut toisiin koiriin. Oma moka täysin, eikä kannattaisi selitellä, mutta syrjässä kun asutaan ja tuttava piiriin ei kuulu koiria. Olisi enemmän kuin mukavaa löytää Vääpelille koiraseuraa.

Vaikka Vääpeli ei oppimutkaan mitään ensimmäisellä kerralla, minä sen sijaan opin senkin edestä. Ja niitä oppeja on harjoiteltu sitten kotona.

Kaikki tämänkertaisen postauksen kuvat ovat meidän lenkkimaisemista. Ne ovat kännykällä otettuja, joten laatu ei valitettavasti ole parhaimmasta päästä.

Mutta muihin asioihin. Siitä on nyt reilu vuosi kun pistin pystyyn tämän blogin. Alkuperäisenä ajatuksena oli pitää neuleblogia. Lopputulos on kaikkea muuta, mutta ei se minua haittaa. Todellisuus on vain se, että neulon yleensä suuria projekteja, joten kovin usein ei ole näyttää mitään valmista.

Toinen alkuperäinen ajatus oli kirjoittaa kahdella kielellä. Sitä tapahtuu vieläkin silloin tällöin. Yleensä vain minulla ei ole valitettavasti energiaa kyseiseen hommaan.

Siinäpä kaikki tällä kertaa.