On ärsyttävää sairastaa. Varsinkin kun ei ole oikein kunnolla kipeä. Olo on hyvä niin kauan kuin on pitkällään, mutta heti kun nousee ja suunnittelee jonkin järjellisen tekemistä, niin voimat häviää ja päässä heittää. Jos olisin kunnolla kipeä, niin silloin aika kuluisi edes nukkumalla, mutta nyt ei nukuta. JA kuitenkaan ei oikein jaksa tehdä mitään, ei edes neuloa.
Taivaalle kiitos sellaisista keksinnöistä kuin läppäri ja langaton verkko. Nyt voin löhötä olkkarissa ja kirjoittaa tätä. Työhuoneessa ei jaksa istua pöydän ääressä ja sängyssä makaamisesta tulee vain selkä kipeäksi. On jo aivan tarpeeksi, että päätä särkee ja nokka vuotaa ja on tukossa.
Tosin miehen mielestä tätä konetta ei oikein voi sanoa enää läppäriksi. Onhan tällä kokoa, mutta kesällä halusin nimenomaan, koneen jossa on tarpeeksi kapasiteettia. Harvoin tätä mukanani kuljetan, mutta se mahdollisuus on mukava olla olemassa.
Mutta, muihin aiheisiin. Koska työmatkani on sangen pitkä, vietän pari tuntia päivittäin autossa. Ja yksi seikka ärsyttää suunnattomasti. Alinopeudella ajaminen. Tietysti pitää ajaa olosuhteiden mukaisesti ja liikennesääntöjä noudattaen. Mutta mikä siinä on, että tavallinen henkilöauto ei voi ajaa satasta satasen alueella, kun tie on kuiva ja sää muutenkin hyvä? Pahin tapaus sattui viime keväänä, kun tajusin, että edellä menevä auto ei aja satasta, vaan viittäkymppiä! Se on oikeasti vaarallista. Ylensä alinopeutta ajavat sentään kahdeksaakymppiä satasen alueella (ja jatkavat samaa nopeutta 60 alueella). En voi ymmärtää.
Vääpelin tottelevaisuuskoulutuksesta taas… Minä opin, Vääpeli ei. Tilanne on pojalle edelleenkin niin uusi ja outo, ettei pysty keskittymään. Vääpeli kyllä yrittää kuunnella, mutta keskittymään ei vain pysty. Kotona tilanne on taas aivan erilainen. Täällä ollaan harjoiteltu mahdollisuuksien mukaan. Tosin taaskin rajoitteeksi tulee Vääpelin erittäin rajallinen keskittymiskyky. Mutta joitakin tuloksia näkyy jo. Vääpelin käytös on rauhoittunut jonkin verran ja Vääpeli osaa myös kuunnella paremmin ihmistä. Tulosta tulee pienin hitain askelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti