perjantai 17. heinäkuuta 2009

Esko-vainaa

Esko-vainaa on miehen ensimmäinen oma auto. Aikojen saatossa auto kulkeutui ensin miehen isälle ja sieltä pikkusiskolle. Nyt Esko on palannut kotiin. Lauantaina haettiin auto kotiin. Eskosta tulee harrastusauto. Paljon sitä on jo laitettu, mutta vähään ei tyydytä.

Volvonkin ongelmat on toivottavasti selvitetty. Syylliseksi paljastui automaatti loodan  öljyt. Loodan kaikki moska kertyi nopeusanturiin ja sotki järjestelmän. Kahdesti on jo järjestelmä huuhdeltu ja kerran vaihdettu öljyt. Vielä edessä on ainakin yksi huuhtelu. Kovin halpaa lystiä se ei ole, vaikka sen pystyykin tekemään itse.

Lauantain hakureissulla Volvosta rikkoontui vielä bensa pumppu. Oli mielenkiintoista havaita kotimatkalla kaupan pihassa  20 km päässä kotoa, että autossa ei ole vetoa. Ja Esko-vainaa vielä perässä trailerilla. Onneksi päästiin kotia asti. Pumpun rikkoontumista osattiin odottaa, mutta vähemmän stressaavan paikan se olisi voinut valita. Volvo on nyt kuitenkin (toivottavasti lopullisesti) kunnossa.

Mutta mukavampiin asioihin. Muksut saivat eilen uusia tavaroita. Houdinille hommasin vihdoin ja viimein uudet pikalukolla olevat valjaat ja flexin, nyt kelpaa herran ulkoilla komeasti. Vääpeliä varten hommattiin pyörään teline. Nyt päästään pyöräilemään.

Ensimmäistä pyörälenkkiä jännitin monestakin syystä. Polkupyörät eivät Vääpelille ole kovin tuttuja välineitä ja lisäksi kävelylenkillä on opittu kulkemaan tien vasemmassa reunassa, kuten laki sanoo autotiellä kävelystä. Pyörän kanssa pitää taas kulkea oikeaa reunaa.

Havereilta onneksi vältyttiin. Vain kahdesti yritti Vääpeli pyörän edestä vasemmalle puolelle. Kerran kotipihassa ja kerran, kun sivutieltä tuli auto.  Hiljaisella vauhdilla tehtiin vajaan 5 km lenkki. Viimeinen kilometri piti kotiin tulla kävellen, kun poika väsähti. Mutta kyllä se tästä, kun poika tottuu juoksemaan pitempää matkaa. Tosin pyörä on niin outo kapistus, että sitä pitää pitää tiukasti silmällä koko ajan.

Huivikin on melkein valmis. Vielä pitäisi saada aikaiseksi neulottua viimeiset 10 senttiä reunaa  ja sitten pingotus.

Lopuksi vielä Kissakuvahaaste 115: Pahvilaatikko. Pahvilaatikkokuvaa en tähän hätään löytänyt, mutta kori kuvan kylläkin. Pienenä Houdinilla oli tapana leikkiä korissa. Vieläkin siellä leikitään silloin tällöin, kori on vain jäänyt vähän pieneksi siihen huviin.

1 

2 

Pieni peto.

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Kissakuva haaste 114: Pehmolelu

Houdinilla ei ole varsinaista pehmolelua. Mieluisin leikkikalu on pieni kova hiiri. Hiiret joutuvatkin aina mystisesti hukkaan. Tähän mennessä on hukattu kaksi valkoista hiirtä, joita ei löydy mistään.

Pehmolelusta käy varmaan kuitenkin pyykkikori. Houdini on tykännyt mönkiä siellä saapumisestaan lähtien. Jostakin kumman syystä se on niin mukava paikka.


Noin muuten täällä on pelattu, neulottu ja luettu. Luettuja sivuja on jo yli 11 000! Heere Be Dragone - huivi on aina vain tekeillä. Pitkään on vain reunat puuttuneet, mutta neulominen ei ole innostanut, koska inhoan aivan erityisesti lyhyin kerrosten neulomista. Ja kaiken huipuksi; ylhäältä ei puuttuisi kuin kymmenisen senttiä ja sitten olisi valmista. Mutta, mutta. LAnka loppuu kesken. Uutta vyyhtiä en enää tuon vuoksi ala ostamaan, joten reuna pitää purkaa ja neuloa uudestaan vähän kapeampana. Saas nähdä milloin se tapahtuu.