Olen manaillut tässä jo pari yötä kestänyttä unettomuutta. Vilkaisu taivaalle tänään puita hakiessa paljasti syyn: Täysikuu.
Olen auttamattoman kuuhullu. On kausia, jolloin täysikuu ei vaivaa juurikaan. Joskus unettomuus taas saattaa kestää pitkälti toista viikkoa. Toivottavasti tällä kertaa ei ole kyse jälkimmäisestä. Olo kun on muutenkin jo valmiiksi nuutunut.
Kaiken hyvän lisäksi mies on pohjoisessa. Ollu jo perjantaista saakka.
Työkin tökkii ja pahasti. Jos olisin kerennyt kirjoittelemaan tänne viikko, pari sitten, tuloksena olisi ollut aika tulenkiven katkuista tekstiä. Olen edelleenkin aika vahvasti sitä mieltä, että ihmisen täytyy olla jollakin tavalla hullu, kun opettajaksi ryhtyy. Tämä on henkisesti aika pirun raskasta työtä. Vielä pitäisi jaksaa kolme viikkoa ennen lomaa.
Jos voittaisin lotossa päävoiton, niin lopettaisin työt ja palaisin takaisin koulunpenkille. Opiskelisin itselleni toisen ammatin. Esimerkiksi kirjastossa olisi mukava työskennellä, eikä haittaisi, vaikka palkka olisi pienempi.
Onneksi elämässä on myös mukavia asioita. Mies (vaikka onkin pirulainen poissa kotoa), kaksi pehmoista karvakerää, kukkiva kiinanruusu (joka tarvitsee vettä kipeästi) ja pari muutakin ihanaa asiaa, joista en ole vielä valmis julkisesti puhumaan. Vaikka taikauskoinen en olekaan.
Samoja aatoksia aina välillä. Tänään oppilaat olivat kivoja, mutta toisella koululla olosuhteet eivät ja toisella taas jouduin pakosta kuuntelemaan sellaisia visioita, että jos ne toteutuvat, tahdon pois! Tai ainakin puolet opetusvelvollisuudesta pois.
VastaaPoistaAsiasta karvaan, Vääpelin karvalankaa (yksisäikeistä) on nyt melkein yksi rulla. Ja tulee vielä monta rullaa ennen kuin pääse kertaamaan. Sen verran lyhytkuituista, että ilman mukana olevaa lammasta menisi hermo. Mutta kauniin väristä!
Juu, tavisvillaa 56%. Se 51% on miun sekoiluja - humanistin ei todellakaan pitäisi yrittää laskea mitään...
VastaaPoista