Elämää huskyn kanssa

En ole tainnut tulla maininneeksi, mitä tapahtui pääsiäisen aikaan. Mies oli hitsaamossa maalailemassa papetsua ja ikkunasta ulos katsoessaan totesi, että Vääpeli on ikkunan alla. Vilkaisi sitten uudemmankin kerran ikkunasta pihalle. Vääpelin juoksunaru ei yletä nykyisellään hitsaamon ikkunan alle. Ei muuta kuin koiran kettinki ison puun ympärille ja kauppaan hakemaan uutta rissapyörää. Oli hajonnut kolmeen osaa, joita ei kaikkia ole vielä tänä päivänäkään löydetty. Tarvitseeko mainitakaan, että haettiin veneosastolta aika lailla järeämpi versio.

Noh, päästään tähän aamuun. Aloittelin aamuteen juomista keittiön pöydän ääressä ja vilkaisen ulos ikkunasta. Arvatkaapa mikä näin?

Vääpelin talon rappusten juurella. Vääpelin juoksunaru ei ole koskaan ylettänyt pihan poikki talon portaille asti. Ei muuta kuin ulkovaatteet äkkiä päälle, remmi mukaan ja pihalle. Koira väliaikaisesti kiinni ulkorakennuksen tikkaisiin ja tutkimaan juoksunarun kohtaloa.

rissapyörä oli tällä hertaa ehjä, mutta ketjunjatko (vai mikälie on nimestään, kuitenkin verme, jolla kettinki on rissapyörässä kiinni) auki vääntyneenä. Ja lisäksi, kettingin koiranpuoleisen pään leikari palasina. Ei muuta kuin, takaisin sisälle heättämään mies, jotta tule avuksi korjaamaan Vääpelin juoksunarua.

Ja lopuksi se helpotuksen vuodatus: Onneksi mitään ei tapahtunut. Koiran väsymyksen asteesta päätellen yö on vietetty ties missä ja ties mitä puuhaillen. Onneksi löysi takaisin kotiin (ruoka-aikana).

_____________________________________________________
Loppuhuipennukseksi vielä eilinen puhelin keskustelu:

Mies: Missä olet menossa?
Nöppönen: Kirjastossa
Mies: Pihaan ei pysty ajamaan, joten jätä auto metsätien varteen
Nöppönen: ??
Mies: Sorakuorman levittäjä töppäs, koko kuorma on yhdessä kasassa pihatiellä
Nöppönen: Just