Aarteita

Edellisestä postauksesta on kulunut luvattoman kauan aikaa. Osin johtuu laiskuudesta, osin kiireestä. Mutta asiaan:
Hävettää myöntää, että sain jo puolitoista kuukautta sitten Villasukalta kauan odotetun paketin:


Vääpelin karvoista kehrättyä lankaa, seassa on muistaakseni noin puolet Kainuun harmasta. Lanka on ihanan pehmoista, mutta ilmeisesti huopuu helposti, eikä ole erityisen kulutuksen kestävää. Tästä syystä olen päättänyt neuloa langasta huivin. Ainoana ongelmana on enää, että minkälaisen huivin. Ohjeen kun pitäisi olla sellainen, että langan määrällä ei ole niin merkitystä, vaan voin lopettaa silloin kun siltä tuntuu.

Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen. Pahoittelen kuvien laatua, ei ollut kameraa mukana, joten kännykällä otin, kun oli pakko saada kuvat heti. Minut on vallannut kehräysinnostus. Löysin aarteita. Kaipaisin näihin tunnistusapua. Suurin osa liittynee kehräämiseen, mutta mitä nämä ovat nimeltään? Näitä on varmaan valehtelematta ainakin kymmenen. Tässä parhaimmassa kunnossa oleva, muut vaatisivat rautalankaa.



Ei niin levitettynä:



Lienee rukin osia?

 

Vyyhdin tekemiseen?

 


Löysin myös pari rukkia. Paras kuntoisin:



Toiseksi paras. Osien nimistä ei ole hajuakaan, mutta rikki on osa, jolla saadaan pyöritettyä rukkia. Epäilisin, että on helppo korjata liimaamalla tai sitten uusi osa on helppo tehdä:



Ja vielä pari tosi huonokuntoisia:



Ja sitten vielä pari kuvaa, joista minulla ei ole mitään hajua mitä ovat:



Lopuksi pelastin myös pari vanhaa kirjaa, joilla saattaa olla jotakin arvoa. Vasemmanpuoleinen on 1900-luvun alkupuolelta, oikeanpuoleinen puolestavälistä:



Ja, jos kuvia ei ole tarpeeksi, niin pari vielä:

 

Hullu, mikä hullu / Aina hullummaksi tullu *

Olen manaillut tässä jo pari yötä kestänyttä unettomuutta. Vilkaisu taivaalle tänään puita hakiessa paljasti syyn: Täysikuu.

Olen auttamattoman kuuhullu. On kausia, jolloin täysikuu ei vaivaa juurikaan. Joskus unettomuus taas saattaa kestää pitkälti toista viikkoa. Toivottavasti tällä kertaa ei ole kyse jälkimmäisestä. Olo kun on muutenkin jo valmiiksi nuutunut.

Kaiken hyvän lisäksi mies on pohjoisessa. Ollu jo perjantaista saakka.

Työkin tökkii ja pahasti. Jos olisin kerennyt kirjoittelemaan tänne viikko, pari sitten, tuloksena olisi ollut aika tulenkiven katkuista tekstiä. Olen edelleenkin aika vahvasti sitä mieltä, että ihmisen täytyy olla jollakin tavalla hullu, kun opettajaksi ryhtyy. Tämä on henkisesti aika pirun raskasta työtä. Vielä pitäisi jaksaa kolme viikkoa ennen lomaa.

Jos voittaisin lotossa päävoiton, niin lopettaisin työt ja palaisin takaisin koulunpenkille. Opiskelisin itselleni toisen ammatin. Esimerkiksi kirjastossa olisi mukava työskennellä, eikä haittaisi, vaikka palkka olisi pienempi.

Onneksi elämässä on myös mukavia asioita. Mies (vaikka onkin pirulainen poissa kotoa), kaksi pehmoista karvakerää, kukkiva kiinanruusu (joka tarvitsee vettä kipeästi) ja pari muutakin ihanaa asiaa, joista en ole vielä valmis julkisesti puhumaan. Vaikka taikauskoinen en olekaan.

* Ulvova mylläri

Flunssa

On ärsyttävää sairastaa. Varsinkin kun ei ole oikein kunnolla kipeä. Olo on hyvä niin kauan kuin on pitkällään, mutta heti kun nousee ja suunnittelee jonkin järjellisen tekemistä, niin voimat häviää ja päässä heittää. Jos olisin kunnolla kipeä, niin silloin aika kuluisi edes nukkumalla, mutta nyt ei nukuta. JA kuitenkaan ei oikein jaksa tehdä mitään, ei edes neuloa.

Taivaalle kiitos sellaisista keksinnöistä kuin läppäri ja langaton verkko. Nyt voin löhötä olkkarissa ja kirjoittaa tätä. Työhuoneessa ei jaksa istua pöydän ääressä ja sängyssä makaamisesta tulee vain selkä kipeäksi. On jo aivan tarpeeksi, että päätä särkee ja nokka vuotaa ja on tukossa.

Tosin miehen mielestä tätä konetta ei oikein voi sanoa enää läppäriksi. Onhan tällä kokoa, mutta kesällä halusin nimenomaan, koneen jossa on tarpeeksi kapasiteettia. Harvoin tätä mukanani kuljetan, mutta se mahdollisuus on mukava olla olemassa.

Mutta, muihin aiheisiin. Koska työmatkani on sangen pitkä, vietän pari tuntia päivittäin autossa. Ja yksi seikka ärsyttää suunnattomasti. Alinopeudella ajaminen. Tietysti pitää ajaa olosuhteiden mukaisesti ja liikennesääntöjä noudattaen. Mutta mikä siinä on, että tavallinen henkilöauto ei voi ajaa satasta satasen alueella, kun tie on kuiva ja sää muutenkin hyvä? Pahin tapaus sattui viime keväänä, kun tajusin, että edellä menevä auto ei aja satasta, vaan viittäkymppiä! Se on oikeasti vaarallista. Ylensä alinopeutta ajavat sentään kahdeksaakymppiä satasen alueella (ja jatkavat samaa nopeutta 60 alueella). En voi ymmärtää.

Vääpelin tottelevaisuuskoulutuksesta taas… Minä opin, Vääpeli ei. Tilanne on pojalle edelleenkin niin uusi ja outo, ettei pysty keskittymään. Vääpeli kyllä yrittää kuunnella, mutta keskittymään ei vain pysty. Kotona tilanne on taas aivan erilainen. Täällä ollaan harjoiteltu mahdollisuuksien mukaan. Tosin taaskin rajoitteeksi tulee Vääpelin erittäin rajallinen keskittymiskyky. Mutta joitakin tuloksia näkyy jo. Vääpelin käytös on rauhoittunut jonkin verran ja Vääpeli osaa myös kuunnella paremmin ihmistä.  Tulosta tulee pienin hitain askelin.

Nokikolari ja muita sattumuksia / Chimneysweeper and other incidents

Tapahtuipa viime lauantaina: Tultiin takaisin kauppareissulta ja mies löysi olohuoneesta tummanharmaan/mustan kissan. Huomautuksen vuoksi; Houdini on valkoinen/tummanharmaa. Mitä oli mahtanut tapahtua? Pikainen tarkastus osoitti herran vierailleen savupiipussa. Meillä on olohuoneessa avotakka, joka on kyllä siivottu talven jäljiltä ja jossa on kipinäverkko edessä. Mutta silti joku oli päättänyt mennä piippuun asti.

Happened last Saturday: when we came back from the store, my man found from our livinroom dark grey/black cat. Statement: Houdini is white/dark grey. What could have happened? A quick examination revealed that mister had visited in the chimney. We have a open fireplace on our livingroom, which has been cleaned after the winter and which has a sparkcollector in front of it. But still, somebody had decited to go to the chimney.

Varustauduinpa sitten kissan pesua varten. Onneksi Houdini alistui kohtaloonsa ilman mitään tappelua. Kuvassa Houdini näyttää paljon puhtaammalta kuin todellisuudessa. Tämän jälkeen sain pestä myös puoli huushollia.

So, I dressed for washinf the cat. Luckily, Houdini surrendered without any fight. In the picture, Houdini looks a lot cleaner than in the reality. After this I had to clean up half of our house.

Voiko kukaan olla vihaqinen tällaiselle tapaukselle?

Can anybody be angry to him?

Mutta, iloisempiin asioihin. Postilaatikko on kolahdellut useampaan otteeseen.

Kerrankin onnistuin arvaamaan oikein Sny-blogin arvonnassa. Kesäkuulle luvattu yllätys oli laatikossa jo viime viikolla.

Keskiviikkona tuli viimeinen Sny paketti.Paketista löytyi kaksi ihanan ihanaa vyyhteä; Jitterbug ja Yliveto, kerroslaskuri ja Filati Handknitting lehti. Paketteja minulle in lähetellyt tänä keväänä Mikaela. Sormeni syyhyävät kovasti jo neulomaan, mutta vieläkin kesken on Heere Be Dragone – huivi. Yritän välttää aloittamasta uusia töitä ennen kuin saan edellisen loppuun, joten kaikki Sny-langat joutuvat valitettavasti vielä odottamaan vuoroaan.

Itse lähettelin paketteja Auralle. Kuvia en muistanut (taaskaan) ottaa, mutta kyllä paketit auran blogista löytyvät. Tämänkin keväinen Sny-vaihto oli todella mukava ja mielelläni osallistuisin myös seuraavaan, mutta lankoja on jo niin paljon odottamassa vuoroaan, että taidanpa jättää seuraavan väliin.

Tänään postilaatikosta löytyi vielä yksi pieni yllätys:

Aura oli lähettänyt kauniin kortin ja avaimenperän. Kiitos.

Lopuksi uutisia viikon varrelta. Kuopion tapahtumat järkyttivät. Myös siksi, että olen kotoisin sieltä ja vanhempani asuvat kivenheiton päässä torilta. seinäjoella taas järjestetään harrikkatapahtuma. Taidanpa tehdä saman, minkä olen tehnyt vuosia Provinssin, tangomarkkinoiden ja Vauhtiajojen suhteen; pysyttelen suosiolla pois kaupungista. Keskustassa autoileminen kun on arkipäivänäkin hermoja raastavaa touhua, niin mitä se sitten on massatapahtuman aikaan?

Luettuja kirjoja tänä vuotena on jo 18 kpl ja sivujakin 7354. Hirvittää, mitä lukemat näyttävät vuoden lopussa. Ja tämä lukeminen on vähäistä verrattuna kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen.

I've read allready 18 book and 7354 pages this year. Can't imagine what those readings are at the end of the year. And this amount of reading is little compared to situation 10 years ago.

Elämää huskyn kanssa

En ole tainnut tulla maininneeksi, mitä tapahtui pääsiäisen aikaan. Mies oli hitsaamossa maalailemassa papetsua ja ikkunasta ulos katsoessaan totesi, että Vääpeli on ikkunan alla. Vilkaisi sitten uudemmankin kerran ikkunasta pihalle. Vääpelin juoksunaru ei yletä nykyisellään hitsaamon ikkunan alle. Ei muuta kuin koiran kettinki ison puun ympärille ja kauppaan hakemaan uutta rissapyörää. Oli hajonnut kolmeen osaa, joita ei kaikkia ole vielä tänä päivänäkään löydetty. Tarvitseeko mainitakaan, että haettiin veneosastolta aika lailla järeämpi versio.

Noh, päästään tähän aamuun. Aloittelin aamuteen juomista keittiön pöydän ääressä ja vilkaisen ulos ikkunasta. Arvatkaapa mikä näin?

Vääpelin talon rappusten juurella. Vääpelin juoksunaru ei ole koskaan ylettänyt pihan poikki talon portaille asti. Ei muuta kuin ulkovaatteet äkkiä päälle, remmi mukaan ja pihalle. Koira väliaikaisesti kiinni ulkorakennuksen tikkaisiin ja tutkimaan juoksunarun kohtaloa.

rissapyörä oli tällä hertaa ehjä, mutta ketjunjatko (vai mikälie on nimestään, kuitenkin verme, jolla kettinki on rissapyörässä kiinni) auki vääntyneenä. Ja lisäksi, kettingin koiranpuoleisen pään leikari palasina. Ei muuta kuin, takaisin sisälle heättämään mies, jotta tule avuksi korjaamaan Vääpelin juoksunarua.

Ja lopuksi se helpotuksen vuodatus: Onneksi mitään ei tapahtunut. Koiran väsymyksen asteesta päätellen yö on vietetty ties missä ja ties mitä puuhaillen. Onneksi löysi takaisin kotiin (ruoka-aikana).

_____________________________________________________
Loppuhuipennukseksi vielä eilinen puhelin keskustelu:

Mies: Missä olet menossa?
Nöppönen: Kirjastossa
Mies: Pihaan ei pysty ajamaan, joten jätä auto metsätien varteen
Nöppönen: ??
Mies: Sorakuorman levittäjä töppäs, koko kuorma on yhdessä kasassa pihatiellä
Nöppönen: Just

Ainut elossa oleva tällä hetkellä näyttää olevan sivupalkki. Päätin ottaa myös osaa kevään sny rinkiin. Ajankohta sattuu onneksi pääosin niin, että töissä on vähän helpompi jakso menossa.

Hengissä ollaan / Still alive

Kaiken näköistä on tapahtunut tässä kuluneena viikkona, hyvää ja huonoa. Tiistaina autosta hajosi tuulilasin pyyhkijän moottori kesken kaatosateen. Onneksi olin vain parin kilsan päästä kotoa, joten hissun kissun ajellen pääsin turvallisesti kotia. Ei olisi paljon naurattanu, jos ko. mootori olisi hajonnut tuossa Kuortaneentiellä. Ei sen puoleen kyllä naurattanut nytkään. Kun tähän vielä lisää penkin alle menneen työhaastattelun ja töissä tehdyn nollapäivän, niin vitutus oli ankara. Onneksi sääkin oli mielialan mukainen.

Keskiviikkona oli hyvä päivä. Sain tietää, että viimeinenkin tentti on mennyt läpi. Nyt on siis varmaa, että valmistun. Asiat on kiinni enää yliopiston väestä. Torstaina käytiin taas aallon pohjalla; peljästyttiin, että toinenkin auto hajoaa. Onneksi asia korjaantui sytytystulppien ja potentiometrin vaihdolla. Raha se vain menee viheltäen. Perjantaina juhlistettiin kaksin valmistumistani.

Noin muuten kuluneen viikon saldo on lähes valmis kesätoppi ja kaksi ja puoli luettua kirjaa. Topista koitan muistaa laittaa kuvia sen valmistuttua ja luetut kirjat olivat Nora Robertsin Hiljaisuuden laakso (uskomaton onni löytää kirjastosta uuni tuore Roberts hyllystä, kirja päätyy omaan hyllyyni heti rahatilanteen salliessa) ja Sandra Brownin Toisen naisen kasvot. Puoliksi luettu kirja on Margaret Weissin ja Tracy Hickmanin Mustamiekka-sarjan 1. osa; Mustanmiekan taonta.

Josta päästääkin tähän viikkoon. Auto on nyt moottorin saavuttua korjattu. Elämä helpottuu huomattavasti, kun on kummallakin oma auto käytettävissä. Asiassahan ei muuten olisi ollut mitään ongelmaa, mutta me asutaan syrjemmällä ja meillä on erilaiset työvuorot. Jouduin vaihtamaan tämän päivän vuoron illasta aamuun, nimenomaan autottomuuteni takia. Mutta nyt päästään taas palamaan normaaliin rytmiin.

PS. Ei kukaan sattuisi tarvitsemaan ahkeraa työntekijää Seinäjoen seudulla?

All kinds of things has happened on past week, ups and downs. On Tuesday the windscreen-wiper's motor broke. Luckily, I was almost at home and got safely home. tuesday was a very bad day, jobinterview went bad and I did no deals on work.

On wednesday I found out that I had passed my last exam, I'm finally graduating. Thursday we got scared that our another car would also broke down, luckily the problem was easily fixed by replacing few parts. On Friday the two of us were celebrating about my graduation.

Last weeks balance includes also almost finished summer top and 2,5 read books. I try to take a picture of the finished top if I remember. The read books were: Nora Robert's Valley on Silence and Sandra Brown's Mirror Image. The half read book is Margaret Weis' ja Tracy Hickman's Forging the Darksword.

Toivotaan parasta, pelätään pahinta / Hope for the best, fear for the worst

Viime aikoina on kirjoittaminen jäänyt vähille, mutta nyt asiaan tulee muutos. Pari viimeistä viikkoa olen opiskellut ahkerasti ja eilen kävin tekemässä yliopistolla viimeisen tenttini. Tämän jälkeen pitäisikin saada paperit käteen tässä tai ensi kuussa. Toivon hartaasti, että sain tentin läpi.

Tänään on myös ensimmäinen työpäiväni. Vähän jännittää, mutta eiköhän se mene hyvin. Teen tämän viikkoa iltavuoroa, joten aamupäivä taitaa mennä vain ollessa. Nautin puolikkaasta vapaa päivästäni. Vaikka olisihan sitä tekemistäkin. Pitäisi pestä ikkunat ja lattiat, mutta se on ensi viikon heiniä.


Lately, I haven't been writing much, but this will change. The last few weeks I've been studying very hard to my last exam. I went yesterday to university to make the exam. After this, I should graduate in this or next month. I hope, I passed the exam.

Today is also my firt day at work. I'm little bit nervous, but I think it's going to be OK. I'm on the evening shift this week, so I'm just going to enjoy this forenoon. Although, there's also some thing to do. Should wash the windows and floors, but I'll do that on next week.

Linnut 2 / Birds 2

Viime päinä on olut niin upea sää, ettei sisällä ole halunnut olla. Tänä aamuna oli taas pieni episodi pääskysen kanssa. Yksi päätti lentää avoimesta ovesta sisälle. Onneksi mies oli vielä kotona, vaikka lähtöä tekikin. Meidän talon pohjaratkaisu kun on sellainen, että ympäri pääsee kiertämään ja huoneiden välissä ei tällä hetkellä ole ovia. Yksin ei linnun ulos hätistämisestä olisi tullut mitään. Lopulta pääsky lensi ulos ja jätti ruikun keittiön pöytäliinalle ja työhuoneen lattialle. Noh, liina meni välittömästi pesuun ja lattiasta poistin tahran kloritilla ja vein rätin roskikseen. Pitää vissiin hommata ötökkäverho tms. ulko-oveen, ettei linnut enää sisälle tule Nyt hätäratkaisuna on tuulikaapin ovi raollaan, että ilma vaihtuu, mutta sisälle ei linnut enää pääse.

The last few days the weather has been great, so I've been outside. This morning we had once again an episode with a swallow. One of them dicited to fly inside from a open door. Luckily, my man was still at home, even though he was leaving. I couldn't have driven away the swallow al by my self, because at the moment we don't have any door between rooms and swallow could have flown all around inside our house. Eventually, the swallow decited to fly outside and it left it's greetings to our tablecoth and to the floor of our work room. Well, the tablecloth went to washing machine and I cleaned the florr with some desinfectant cleasing agent. I guess we have to get a bug curtain. As a expedient I left the hall door to ajar so the air could change, but birds couldn't come inside.

Linnut / Birds

Pitäisi varmaan ostaa lintukirja, oppisi tietämään mitä kaikkea pihassa lentelee. Tänään näin jonkin sortin tikan ja hätistin pääskyn pois hitsaamosta. Mistä lie päätynyt.

Should probably buy some sort of book about birds. Today I saw somekind of woodpecker in the yard and drove away a swallow from welding workshop. Don't know how it ended up there.

Nam

Syötiin eilen kesän ensimmäiset uudet perunat. Hitunen voita perunoille ja pannussa paistettu kevät sipuli. Nam.

Nyt pitää mennä valmistautumaan työhaastatteluun. Toivottavasti onnistaa.

We ate yesterday this summers' first new potatoes. Some water to the potatoes and some fried spring onion. Delicious.

Now, got to go to get ready for a jobinteview. Wish me luck.

BBC

Vaikka en nyt Euroviisuista piittaakaan, niin tämä on jo aika uskomatonta. Luulisi noinkin ison yhtiön olevan paremmin asioista perillä. Kaivelin alkuperäisenkin artikkelin, mutta kerkesin sulkea ikkunan ennen kuin kirjoitin tänne ja olen liian laiska etsimään sitä uudestaan.

I'm not a huge fan of Eurovision Songcontest, but this is incredible. (BBC claims that Finland is a Eastern block country.) I searched the original article, but I was too fast and closed the window already. And I'm too lazy to search it again.

Blogien ihmeellinen maailma

Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Tänäänkin meni hetki jos toinenkin tutkaillessa mitä kaikkea netistä löytyy. Pääasiassa tuli tutkailtua noita RSS-syötteitä. Jonkinlaisen kuvan sain asiasta, mutta suomenkielistä rautalanka versiota en löytänyt. Kyllähän tuo englantikin taipuu ongelmitta, mutta mieluummin lukisin suomeksi, niin ymmärryskin olisi varmasti parempi. Joten, tietääkö kukaan (vielä) harvoista lukijoitani mistä löytyisi suomenkielistä rautalankaa asiasta?

RSS:ään törmäsin liityttyäni Blogispottiin ja lisättyäni blogini sinne. Siellä sitten kysyttiin tuota blogin RSS:ää. Aikani pähkäiltyäni päädyin lisäämään tuon sivun alalaidasta löytyvän tilaa: blogitekstit (Atom) linkin. Liekö sitten oikea, mutta se siellä on.

Lisäksi viime aikoina on tullut tutustuttua sähköpostilistojen ihmeelliseen maailmaan. Tietenkin opiskelujen puolesta on tullut oltua listalla, jos toisellakin, mutta tällä kertaa tämä on henkilökohtaista. Pohdiskelin muutaman ihmisen kanssa miksi kiinanruusuni ei kuki. Noh, ilmeisesti kyse on valon puutteesta, kaiken muun pitäisi olla ok. Tai sitten se vain ei halua yksinkertaisesti kukkia. Mistäpä sen aivoitukset tietää.

Illasta tuli siivoiltua miehen kanssa autotallia. Seuraavaksi on vuorossa grillikyljen grillausta ja Lostin katsomista. Niin, ja tuli poksautettua sampankalja pullokin, kun sain minulle tosi vaikean fysiikan kurssin vihdoin ja viimein suoritettua.

Blogi etsii vielä muotoaan, joten kaikenlaisia kummallisuuksia saattaa esiintyä etenkin sivupalkissa. Jossakin on varmaan nappi, josta saisin blogini ei-julkiseksi muutosten/kokeilujen ajaksi, mutta en ole löytänyt sitä vielä/olen ohittanut sen huomaamatta sitä. Lisäksi, koska olen kunnianhimoinen, kaiken olisi tarkoitus tulla myös englanniksi. Aloittelen ensin yhdellä kielellä ja käännän tekstejä toiselle sitten ajan salliessa.

Nyt tämä neiti lähtee grillaamaan.

Miksi?

Mikä siinä on, että pussilakana syö kaiken? Ei ole mukavaa, kun huomaa pyykkiä koneesta ottaessa, että kaikki lukuun ottamata yhtä käsipyyhettä on pussilakanan sisällä. Etenkin kun on kyseessä parisängyn pussilakana ja 7 kilon kone. Ja kun lisätään soppaan vielä yksi pieni ihminen, joka yrittää tämän selvittää...

Startti

No niin, tästä se sitten lähtee....
So, here we go...