Aarteita

Edellisestä postauksesta on kulunut luvattoman kauan aikaa. Osin johtuu laiskuudesta, osin kiireestä. Mutta asiaan:
Hävettää myöntää, että sain jo puolitoista kuukautta sitten Villasukalta kauan odotetun paketin:


Vääpelin karvoista kehrättyä lankaa, seassa on muistaakseni noin puolet Kainuun harmasta. Lanka on ihanan pehmoista, mutta ilmeisesti huopuu helposti, eikä ole erityisen kulutuksen kestävää. Tästä syystä olen päättänyt neuloa langasta huivin. Ainoana ongelmana on enää, että minkälaisen huivin. Ohjeen kun pitäisi olla sellainen, että langan määrällä ei ole niin merkitystä, vaan voin lopettaa silloin kun siltä tuntuu.

Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen. Pahoittelen kuvien laatua, ei ollut kameraa mukana, joten kännykällä otin, kun oli pakko saada kuvat heti. Minut on vallannut kehräysinnostus. Löysin aarteita. Kaipaisin näihin tunnistusapua. Suurin osa liittynee kehräämiseen, mutta mitä nämä ovat nimeltään? Näitä on varmaan valehtelematta ainakin kymmenen. Tässä parhaimmassa kunnossa oleva, muut vaatisivat rautalankaa.



Ei niin levitettynä:



Lienee rukin osia?

 

Vyyhdin tekemiseen?

 


Löysin myös pari rukkia. Paras kuntoisin:



Toiseksi paras. Osien nimistä ei ole hajuakaan, mutta rikki on osa, jolla saadaan pyöritettyä rukkia. Epäilisin, että on helppo korjata liimaamalla tai sitten uusi osa on helppo tehdä:



Ja vielä pari tosi huonokuntoisia:



Ja sitten vielä pari kuvaa, joista minulla ei ole mitään hajua mitä ovat:



Lopuksi pelastin myös pari vanhaa kirjaa, joilla saattaa olla jotakin arvoa. Vasemmanpuoleinen on 1900-luvun alkupuolelta, oikeanpuoleinen puolestavälistä:



Ja, jos kuvia ei ole tarpeeksi, niin pari vielä:

 

Komia poika

Herkullista

Kaikkeen sitä muksujen takia joutuukin. En ole koskaan erityisemmin pitänyt raa’an lihan käsittelystä. Vielä vähemmän pidän broilerin ja sian sydämien paloittelusta. Hakusessa on Vääpelin mielestä vastustamaton makupala. Toivottavasti onnistaa.
Muoks: Raakana sydämet haisee pahalta, keitettynä vielä pahemmalta.
Muoks2: Melko vastustamattomia tuntuvat olevan. Palkkapussille oltiin menossa ihan omin luvin =o) Katsotaan toimivatko sopivana houkuttimena keskiviikkona.

Flunssa

On ärsyttävää sairastaa. Varsinkin kun ei ole oikein kunnolla kipeä. Olo on hyvä niin kauan kuin on pitkällään, mutta heti kun nousee ja suunnittelee jonkin järjellisen tekemistä, niin voimat häviää ja päässä heittää. Jos olisin kunnolla kipeä, niin silloin aika kuluisi edes nukkumalla, mutta nyt ei nukuta. JA kuitenkaan ei oikein jaksa tehdä mitään, ei edes neuloa.

Taivaalle kiitos sellaisista keksinnöistä kuin läppäri ja langaton verkko. Nyt voin löhötä olkkarissa ja kirjoittaa tätä. Työhuoneessa ei jaksa istua pöydän ääressä ja sängyssä makaamisesta tulee vain selkä kipeäksi. On jo aivan tarpeeksi, että päätä särkee ja nokka vuotaa ja on tukossa.

Tosin miehen mielestä tätä konetta ei oikein voi sanoa enää läppäriksi. Onhan tällä kokoa, mutta kesällä halusin nimenomaan, koneen jossa on tarpeeksi kapasiteettia. Harvoin tätä mukanani kuljetan, mutta se mahdollisuus on mukava olla olemassa.

Mutta, muihin aiheisiin. Koska työmatkani on sangen pitkä, vietän pari tuntia päivittäin autossa. Ja yksi seikka ärsyttää suunnattomasti. Alinopeudella ajaminen. Tietysti pitää ajaa olosuhteiden mukaisesti ja liikennesääntöjä noudattaen. Mutta mikä siinä on, että tavallinen henkilöauto ei voi ajaa satasta satasen alueella, kun tie on kuiva ja sää muutenkin hyvä? Pahin tapaus sattui viime keväänä, kun tajusin, että edellä menevä auto ei aja satasta, vaan viittäkymppiä! Se on oikeasti vaarallista. Ylensä alinopeutta ajavat sentään kahdeksaakymppiä satasen alueella (ja jatkavat samaa nopeutta 60 alueella). En voi ymmärtää.

Vääpelin tottelevaisuuskoulutuksesta taas… Minä opin, Vääpeli ei. Tilanne on pojalle edelleenkin niin uusi ja outo, ettei pysty keskittymään. Vääpeli kyllä yrittää kuunnella, mutta keskittymään ei vain pysty. Kotona tilanne on taas aivan erilainen. Täällä ollaan harjoiteltu mahdollisuuksien mukaan. Tosin taaskin rajoitteeksi tulee Vääpelin erittäin rajallinen keskittymiskyky. Mutta joitakin tuloksia näkyy jo. Vääpelin käytös on rauhoittunut jonkin verran ja Vääpeli osaa myös kuunnella paremmin ihmistä.  Tulosta tulee pienin hitain askelin.

Norsu posliinikaupassa

Siinäpä se tyhjentävästi. Tällaiseksi tunsin oloni keskiviikkona. Vääpelin kanssa ollaan aloitettu tottelevaisuuskurssilla käyminen. Ensimmäinen tapaaminen oli keskiviikkona. Normaalisti kurssille otetaan kuusi koiraa, mutta tällä kertaa meitä oli vain kolme. Ne kaksi muuta koiraa olivat pienten seurakoirarotujen edustajia. Rotuja en nyt jaksa alkaa kaivamaan, kun ei näin heti tule mieleen.

Mutta siitä norsusta. Onhan siinä nyt eroa, kun kaksi osanottajaa ovat pieniä ja sieviä. Ja jo perusluonteeltaan hakevat kontaktia ihmiseen. Ja sitten meidän hyvin pieni ja sievä itsenäinen höyrypää, joka osaa hyvänä päivänä keskittyä kaksi minuuttia.

Vääpeli kun nyt on niin pieni. Kotona mitattu säkäkorkeus herralla on 67 cm, kun rotumääritelmä antaa uroksen korkeudeksi 53-60 cm. Mutta niinpä kuuluu veljensäkin olevan ylikorkea. Tottelevaisuuskurssin vetäjän mukaan Vääpeli muistuttaa enemmänkin Alaskanmalamuuttia.

Ennen kurssia käytiin Vääpelin kanssa ohjeiden mukaan lenkillä. Lenkki sujui normaalia hitaammin ja oli hieman lyhyempikin kuin normaalisti, koska Vääpelistä tuntui olevan veto pois. Ja pyörällä kun lenkkeillään, niin lenkki menee täysin Vääpelin ehdoilla.

Kurssipaikalla Vääpeli käyttäytyi kuin ei olisi koskaan lenkillä käynytkään. Tosin käyttäytymiseen vaikutti varmasti myös se, että tilanne oli Vääpelille täysin uusi. Vääpeli  kuin ei ole tottunut toisiin koiriin. Oma moka täysin, eikä kannattaisi selitellä, mutta syrjässä kun asutaan ja tuttava piiriin ei kuulu koiria. Olisi enemmän kuin mukavaa löytää Vääpelille koiraseuraa.

Vaikka Vääpeli ei oppimutkaan mitään ensimmäisellä kerralla, minä sen sijaan opin senkin edestä. Ja niitä oppeja on harjoiteltu sitten kotona.

Kaikki tämänkertaisen postauksen kuvat ovat meidän lenkkimaisemista. Ne ovat kännykällä otettuja, joten laatu ei valitettavasti ole parhaimmasta päästä.

Mutta muihin asioihin. Siitä on nyt reilu vuosi kun pistin pystyyn tämän blogin. Alkuperäisenä ajatuksena oli pitää neuleblogia. Lopputulos on kaikkea muuta, mutta ei se minua haittaa. Todellisuus on vain se, että neulon yleensä suuria projekteja, joten kovin usein ei ole näyttää mitään valmista.

Toinen alkuperäinen ajatus oli kirjoittaa kahdella kielellä. Sitä tapahtuu vieläkin silloin tällöin. Yleensä vain minulla ei ole valitettavasti energiaa kyseiseen hommaan.

Siinäpä kaikki tällä kertaa.

Esko-vainaa

Esko-vainaa on miehen ensimmäinen oma auto. Aikojen saatossa auto kulkeutui ensin miehen isälle ja sieltä pikkusiskolle. Nyt Esko on palannut kotiin. Lauantaina haettiin auto kotiin. Eskosta tulee harrastusauto. Paljon sitä on jo laitettu, mutta vähään ei tyydytä.

Volvonkin ongelmat on toivottavasti selvitetty. Syylliseksi paljastui automaatti loodan  öljyt. Loodan kaikki moska kertyi nopeusanturiin ja sotki järjestelmän. Kahdesti on jo järjestelmä huuhdeltu ja kerran vaihdettu öljyt. Vielä edessä on ainakin yksi huuhtelu. Kovin halpaa lystiä se ei ole, vaikka sen pystyykin tekemään itse.

Lauantain hakureissulla Volvosta rikkoontui vielä bensa pumppu. Oli mielenkiintoista havaita kotimatkalla kaupan pihassa  20 km päässä kotoa, että autossa ei ole vetoa. Ja Esko-vainaa vielä perässä trailerilla. Onneksi päästiin kotia asti. Pumpun rikkoontumista osattiin odottaa, mutta vähemmän stressaavan paikan se olisi voinut valita. Volvo on nyt kuitenkin (toivottavasti lopullisesti) kunnossa.

Mutta mukavampiin asioihin. Muksut saivat eilen uusia tavaroita. Houdinille hommasin vihdoin ja viimein uudet pikalukolla olevat valjaat ja flexin, nyt kelpaa herran ulkoilla komeasti. Vääpeliä varten hommattiin pyörään teline. Nyt päästään pyöräilemään.

Ensimmäistä pyörälenkkiä jännitin monestakin syystä. Polkupyörät eivät Vääpelille ole kovin tuttuja välineitä ja lisäksi kävelylenkillä on opittu kulkemaan tien vasemmassa reunassa, kuten laki sanoo autotiellä kävelystä. Pyörän kanssa pitää taas kulkea oikeaa reunaa.

Havereilta onneksi vältyttiin. Vain kahdesti yritti Vääpeli pyörän edestä vasemmalle puolelle. Kerran kotipihassa ja kerran, kun sivutieltä tuli auto.  Hiljaisella vauhdilla tehtiin vajaan 5 km lenkki. Viimeinen kilometri piti kotiin tulla kävellen, kun poika väsähti. Mutta kyllä se tästä, kun poika tottuu juoksemaan pitempää matkaa. Tosin pyörä on niin outo kapistus, että sitä pitää pitää tiukasti silmällä koko ajan.

Huivikin on melkein valmis. Vielä pitäisi saada aikaiseksi neulottua viimeiset 10 senttiä reunaa  ja sitten pingotus.

Lopuksi vielä Kissakuvahaaste 115: Pahvilaatikko. Pahvilaatikkokuvaa en tähän hätään löytänyt, mutta kori kuvan kylläkin. Pienenä Houdinilla oli tapana leikkiä korissa. Vieläkin siellä leikitään silloin tällöin, kori on vain jäänyt vähän pieneksi siihen huviin.

 

 

Pieni peto.

Kesä

On olemassa yksi syy, miksi en pidä kesästä. Hyönteiset. Minua ei ole vielä purrut/pistänyt yksikään hyönteinen, jolle en olisi allerginen. Nytkin on jalkaani jättänyt jälkeensä mäkärä tai paarma. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, on edessä taas kortisoni kuuri =o( Onneksi olen vielä tähän päivään mennessä saanut vältettyä ampiaiset.

Lopuksi vielä kuva Vääpelistä eiliseltä. Komea tapaus, eikö.

Muoks: Pyykkikone on saatu kuntoon, osat tulivat onneksi jo parin päivän päästä. Ja nyt on myös A-kortti lompakossa. Pari vuotta pitää pienellä pyörällä ajaa, mutta sitten ei ole mitään rajoituksia =o)

Elämää huskyn kanssa

En ole tainnut tulla maininneeksi, mitä tapahtui pääsiäisen aikaan. Mies oli hitsaamossa maalailemassa papetsua ja ikkunasta ulos katsoessaan totesi, että Vääpeli on ikkunan alla. Vilkaisi sitten uudemmankin kerran ikkunasta pihalle. Vääpelin juoksunaru ei yletä nykyisellään hitsaamon ikkunan alle. Ei muuta kuin koiran kettinki ison puun ympärille ja kauppaan hakemaan uutta rissapyörää. Oli hajonnut kolmeen osaa, joita ei kaikkia ole vielä tänä päivänäkään löydetty. Tarvitseeko mainitakaan, että haettiin veneosastolta aika lailla järeämpi versio.

Noh, päästään tähän aamuun. Aloittelin aamuteen juomista keittiön pöydän ääressä ja vilkaisen ulos ikkunasta. Arvatkaapa mikä näin?

Vääpelin talon rappusten juurella. Vääpelin juoksunaru ei ole koskaan ylettänyt pihan poikki talon portaille asti. Ei muuta kuin ulkovaatteet äkkiä päälle, remmi mukaan ja pihalle. Koira väliaikaisesti kiinni ulkorakennuksen tikkaisiin ja tutkimaan juoksunarun kohtaloa.

rissapyörä oli tällä hertaa ehjä, mutta ketjunjatko (vai mikälie on nimestään, kuitenkin verme, jolla kettinki on rissapyörässä kiinni) auki vääntyneenä. Ja lisäksi, kettingin koiranpuoleisen pään leikari palasina. Ei muuta kuin, takaisin sisälle heättämään mies, jotta tule avuksi korjaamaan Vääpelin juoksunarua.

Ja lopuksi se helpotuksen vuodatus: Onneksi mitään ei tapahtunut. Koiran väsymyksen asteesta päätellen yö on vietetty ties missä ja ties mitä puuhaillen. Onneksi löysi takaisin kotiin (ruoka-aikana).

_____________________________________________________
Loppuhuipennukseksi vielä eilinen puhelin keskustelu:

Mies: Missä olet menossa?
Nöppönen: Kirjastossa
Mies: Pihaan ei pysty ajamaan, joten jätä auto metsätien varteen
Nöppönen: ??
Mies: Sorakuorman levittäjä töppäs, koko kuorma on yhdessä kasassa pihatiellä
Nöppönen: Just

Missä koira? / Where's the dog?

Olen pariin otteeseen säikähtänyt; missä Vääpeli on?

Got scared few times; where's Vääpeli?

Vielä lähempää:

Little bit closer:

Aamuherätys

On se niin mukavaa herätä aamulla kun ensin näkee unta, että on nukkunut tunnin verran pommiin. Sitten, kun herää, niin yläselkä on kipeä, koska Houdini repi sen verille edellisenä iltana päättäessään haluta heti ja välittömästi pois sylistä. Ja normaalin aamukankeuden lisäksi on alaselkä jumissa totaalisesti; mihinkään ei pysty taipumaan, ei edes istumaan.

Edellisestä huolimatta päivä meni hyvin, vaikkakin selkä on edelleen samassa jamassa kuin aamulla. Onneksi töissä ei tarvitse istua kovin paljon.

Edellisen postauksen jälkeen on tullut luettua viitisen sataa sivua (about), neulottua jokunen kerros huivia, kunnostettua kevaria kesää varten (parempi aloittaa pienestä, kuin tappaa itsensä liian isolla pyörällä) ja painittua koiran kanssa (täysikasvuisessa huskyssa on aika paljon voimaa, etenkin verrattuna 161 senttiseen naisimmeiseen) hyvässä hengessä. Niin, ja suuhun laitettiin keinojuuri implanttia varten viime tiistaina (oma tarinansa sekin).

Kirjat päivittelen sitten joskus. Hirvittää pikkasen mikä on luettujen sivujen saldo vuoden lopussa, etenkin kun nykyisin luen niin vähän.

Uusi perheen jäsen 2 / New member of our family 2

Meille muutti vielä yksi karvainen otus vajaa kaksi viikkoa sitten. Tottelee nimeä Vääpeli ja on rodultaan siperian husky.

Yet another furry creature moved in with us. His name is Vääpeli and he's a siberian husky.

Kiirettä on pitänyt viimeaikoina. Kaksi pientä karvaturria ja uusi työpaikka+tunnin työmatka suuntaansa. Jos vuorokaudessa olisi vaikka vain 8 tuntia lisää, niin olisin onnellinen. Neulomaan ei ole yksinkertaisesti kerinnyt ja kaikki muukin "ei pakollinen" tahtoo jäädä.

I've been busy lately. Two little furry creatures and a new job + an hour journey to and from work. If there would be only 8 more hours in a day, I would be very happy. Haven't had time to knit or do anything else "not compulsory" .

Ebay on ihmeellinen paikka, koko satsi maksoi alle 30€.

Ebay is an amazing place, this all cost less than 30€.

Niin, ja SNYkin on ilmoittanut jo aikaa sitten olemassaolostaan. Kova odotus on päällä, mitä ja milloin postilaatikko kopsahtaa. Ja kysyä saa aina, vastailen sitten kykyni mukaan. Minua on loppu viimein helppo ilahduttaa.