Aarteita

Edellisestä postauksesta on kulunut luvattoman kauan aikaa. Osin johtuu laiskuudesta, osin kiireestä. Mutta asiaan:
Hävettää myöntää, että sain jo puolitoista kuukautta sitten Villasukalta kauan odotetun paketin:


Vääpelin karvoista kehrättyä lankaa, seassa on muistaakseni noin puolet Kainuun harmasta. Lanka on ihanan pehmoista, mutta ilmeisesti huopuu helposti, eikä ole erityisen kulutuksen kestävää. Tästä syystä olen päättänyt neuloa langasta huivin. Ainoana ongelmana on enää, että minkälaisen huivin. Ohjeen kun pitäisi olla sellainen, että langan määrällä ei ole niin merkitystä, vaan voin lopettaa silloin kun siltä tuntuu.

Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen. Pahoittelen kuvien laatua, ei ollut kameraa mukana, joten kännykällä otin, kun oli pakko saada kuvat heti. Minut on vallannut kehräysinnostus. Löysin aarteita. Kaipaisin näihin tunnistusapua. Suurin osa liittynee kehräämiseen, mutta mitä nämä ovat nimeltään? Näitä on varmaan valehtelematta ainakin kymmenen. Tässä parhaimmassa kunnossa oleva, muut vaatisivat rautalankaa.



Ei niin levitettynä:



Lienee rukin osia?

 

Vyyhdin tekemiseen?

 


Löysin myös pari rukkia. Paras kuntoisin:



Toiseksi paras. Osien nimistä ei ole hajuakaan, mutta rikki on osa, jolla saadaan pyöritettyä rukkia. Epäilisin, että on helppo korjata liimaamalla tai sitten uusi osa on helppo tehdä:



Ja vielä pari tosi huonokuntoisia:



Ja sitten vielä pari kuvaa, joista minulla ei ole mitään hajua mitä ovat:



Lopuksi pelastin myös pari vanhaa kirjaa, joilla saattaa olla jotakin arvoa. Vasemmanpuoleinen on 1900-luvun alkupuolelta, oikeanpuoleinen puolestavälistä:



Ja, jos kuvia ei ole tarpeeksi, niin pari vielä:

 

Jorinaa

Nyt sitten pyörähti käyntiin loman  viimeinen viikko. Ensi keskiviikkona pitäisi taas aloittaa työt. Eräällä tavalla se on mukavaa. Viime aikoina olo on ollut jotenkin lätsähtänyt. Mikään ei ole oikein innostanut. Ja huushollikin on sen näköinen.

Pari viikkoa sitten sain Heere Be Dragone – huivin vihdoinkin valmiiksi. Pitäisi enää saada langanpäät pääteltyä. Huivi itsessään on ollut jo valmiina toukokuun alusta saakka, vain reunukset ovat puuttuneet. Inhoan yli kaiken neuloa lyhyitä kerroksia ja sillä valmistuminen on viivästynyt. Ja lisäksi kun yläreuna oli melkein valmis, huomasin langan loppuvan kesken. Niin pienen määrän takia en ostanut uutta vyyhteä, joten reuna meni purkuun. Langan sain riittämään, kun neuloin reunan hieman kapeampana.

Aloitin jo seuraavankin huivin neulomisen,Sharon Winsauerin Dargon of Happiness. Alku meni kuitenkin purkuun, koska totesin langan olevan vääränlaista ja muutenkin kaipasin välillä jotakin helpompaa neulottavaa. Aloitin siis neulomaan ihan tavallisia perussukkia. Ensimmäinen valmistui reilussa illassa/yössä (aloitin ilta yhdeksän maissa). Ja toinen on nyt vaiheessa.

Kuvia laitan sitten joskus kun inspiroi kuvata.

Kaikki aika ei tosin ole mennyt laiskotellessa. Seatin maalaamiseen meni viikko. Autossa oli tosi paljon ruostepilkkuja, jotka piti maalata pois, samalla vaivalla maalattiin koko auto. Olin ylimääräisenä käsiparina apuna ja mies maalasi. Nyt on auto kuin uusi.

Muutenkin mies on puuhaillut autojen parissa. Eskoa on fiksattu jonkin verran ja Volvoa rassattu taas vaihteeksi. Selväksi on käynyt, että Volvon vaihdelaatikko on korjattava, ei kovin halpaa huvia. Mutta minkäs teet, kuntoon se on saatava. Onneksi Esko on ajokunnossa, joten ei tarvitse murehtia siitä, kuinka kumpikin käy töissä.

Maanantaina oli  tarkoitus laittaa rappusiin vihdoin ja viimein ledit. Se homma tosin tyssäsi melkein alkuunsa kun mies loukkasi sormensa. Mitään vakavaa ei onneksi sattunut. Sormesta lähti vain iso pala nahkaa pois ja nyt on sormi paketissa. Ja sitä myöten myös tosi kipeä.

Kirjoja on luettu vino pino. Päivitän sitäkin listaa joskus jaksaessani. Repsahdin myös ostamaan kirjan. Mutta siitä enemmän sitten joskus. Nyt pitää mennä syömään. Laiskana laitoin uuniin vain verilettuja ja nakkeja.

Esko-vainaa

Esko-vainaa on miehen ensimmäinen oma auto. Aikojen saatossa auto kulkeutui ensin miehen isälle ja sieltä pikkusiskolle. Nyt Esko on palannut kotiin. Lauantaina haettiin auto kotiin. Eskosta tulee harrastusauto. Paljon sitä on jo laitettu, mutta vähään ei tyydytä.

Volvonkin ongelmat on toivottavasti selvitetty. Syylliseksi paljastui automaatti loodan  öljyt. Loodan kaikki moska kertyi nopeusanturiin ja sotki järjestelmän. Kahdesti on jo järjestelmä huuhdeltu ja kerran vaihdettu öljyt. Vielä edessä on ainakin yksi huuhtelu. Kovin halpaa lystiä se ei ole, vaikka sen pystyykin tekemään itse.

Lauantain hakureissulla Volvosta rikkoontui vielä bensa pumppu. Oli mielenkiintoista havaita kotimatkalla kaupan pihassa  20 km päässä kotoa, että autossa ei ole vetoa. Ja Esko-vainaa vielä perässä trailerilla. Onneksi päästiin kotia asti. Pumpun rikkoontumista osattiin odottaa, mutta vähemmän stressaavan paikan se olisi voinut valita. Volvo on nyt kuitenkin (toivottavasti lopullisesti) kunnossa.

Mutta mukavampiin asioihin. Muksut saivat eilen uusia tavaroita. Houdinille hommasin vihdoin ja viimein uudet pikalukolla olevat valjaat ja flexin, nyt kelpaa herran ulkoilla komeasti. Vääpeliä varten hommattiin pyörään teline. Nyt päästään pyöräilemään.

Ensimmäistä pyörälenkkiä jännitin monestakin syystä. Polkupyörät eivät Vääpelille ole kovin tuttuja välineitä ja lisäksi kävelylenkillä on opittu kulkemaan tien vasemmassa reunassa, kuten laki sanoo autotiellä kävelystä. Pyörän kanssa pitää taas kulkea oikeaa reunaa.

Havereilta onneksi vältyttiin. Vain kahdesti yritti Vääpeli pyörän edestä vasemmalle puolelle. Kerran kotipihassa ja kerran, kun sivutieltä tuli auto.  Hiljaisella vauhdilla tehtiin vajaan 5 km lenkki. Viimeinen kilometri piti kotiin tulla kävellen, kun poika väsähti. Mutta kyllä se tästä, kun poika tottuu juoksemaan pitempää matkaa. Tosin pyörä on niin outo kapistus, että sitä pitää pitää tiukasti silmällä koko ajan.

Huivikin on melkein valmis. Vielä pitäisi saada aikaiseksi neulottua viimeiset 10 senttiä reunaa  ja sitten pingotus.

Lopuksi vielä Kissakuvahaaste 115: Pahvilaatikko. Pahvilaatikkokuvaa en tähän hätään löytänyt, mutta kori kuvan kylläkin. Pienenä Houdinilla oli tapana leikkiä korissa. Vieläkin siellä leikitään silloin tällöin, kori on vain jäänyt vähän pieneksi siihen huviin.

 

 

Pieni peto.

Aamuherätys

On se niin mukavaa herätä aamulla kun ensin näkee unta, että on nukkunut tunnin verran pommiin. Sitten, kun herää, niin yläselkä on kipeä, koska Houdini repi sen verille edellisenä iltana päättäessään haluta heti ja välittömästi pois sylistä. Ja normaalin aamukankeuden lisäksi on alaselkä jumissa totaalisesti; mihinkään ei pysty taipumaan, ei edes istumaan.

Edellisestä huolimatta päivä meni hyvin, vaikkakin selkä on edelleen samassa jamassa kuin aamulla. Onneksi töissä ei tarvitse istua kovin paljon.

Edellisen postauksen jälkeen on tullut luettua viitisen sataa sivua (about), neulottua jokunen kerros huivia, kunnostettua kevaria kesää varten (parempi aloittaa pienestä, kuin tappaa itsensä liian isolla pyörällä) ja painittua koiran kanssa (täysikasvuisessa huskyssa on aika paljon voimaa, etenkin verrattuna 161 senttiseen naisimmeiseen) hyvässä hengessä. Niin, ja suuhun laitettiin keinojuuri implanttia varten viime tiistaina (oma tarinansa sekin).

Kirjat päivittelen sitten joskus. Hirvittää pikkasen mikä on luettujen sivujen saldo vuoden lopussa, etenkin kun nykyisin luen niin vähän.

Ajattelemisen aihetta / Something to think about

Eksyin täältä tänne.

I wandered from here to here. It's only in Finnish, but it's about handicrafts and enterprice. How some people don't appreciate about work of handicraftsman.