Niin kuin näkyy, täällä ei ole ollut hetkeen elämää. Syykin on selvä: Töissä oli rankempi jakso, viikkotuntien määrä lisääntyi viidellä, eli yhteensä 26. Eihän se kuulosta monestakaan paljolta, mutta (ensimmäisen) vuoden opettajalle se on paljon, etenkin, kun (uusi) opetettava aine on fysiikka. Tähän kun lisää vielä tunnin työmatkan suuntaansa, niin ei paljon vapaa-aikaa jää. Ja senkin vähäisen syö koti ja muksut.
Ja anteeksi SNYni, etten ole aikaisemmin kertonut saamistani ihanista paketeista. Kuvia laitan, kun löydän vain ensin piuhan, että saan kameran kiinni koneeseen.
Syyskuun paketista paljastui 2 vyyhtiä silkkivillaa, siitä aion neuloa joskuss kauan kuolaamani Heere be Dragone-huivin. Teetä, ah niin ihanaa valkoista suklaata ja käsirasvaa, joka tuleekin tarpeeseen. IIhoni on tosi kuiva ja sitä ei paranna yhtään seikka, että pesen käsiäni jatkuvasti muksujen takia saippualla.
Lokakuun paketti tuli vasta marraskuun puolella, mutta ajoitus oli kerta kaikkiaan täydellinen. TÖissä oli ollut kaamea päivä, johtuen osittain Jokelan vuosipäivästä ja lisäksi jännitin koko päivän Houdinin kastraatiota illalla. Eihän kyse ole isosta operaatiosta kollille, mutta olin huolissani silti. Mutta, päiväni pelasti postilaatikosta löytynyt paketti, se sai hymyn huulilleni ensimmäistä kertaa sinä päivänä.
Marimekon unikko laatikosta löytyi 3 kerää kitten mohairia. (Kolmaskin kerä oli hienosti vyötteessä, kunnes unohdin paketin avoinna pöydälle kauppareissun ajaksi. Kotiin tullessa löytyi yksi kerä työhuoneen lattialta ja toinen makuuhuoneesta. Kukahan mahtaisi olla syyllinen? Ei ainakaan eräs nimeltämainitsematon herra H, jolla ei ole mitään asiaa millekään pöydälle missään olosuhteissa ja joka oli yksin kotona.) Lisäksi paketista löyti tuoksukynttilöitä, kaakaota, suklaata ja teetä. Vielä en tiedä mitä langoista tekisin, todennäköisesti jonkin suuren pehmeän huivin. Teekin oli oikeaan osunut valinta, mieheni nimittää minua silloin tällöin vilukissiksi ja on täysin oikeassa.
